YRJÖLÄN PUURO

1 dl ohrasuurimoita
1 dl tattarisuurimoita
1 dl hirssisuurimoita
1 dl luonnonriisiä
500 gr lihaa/mahaa
raastettua porkkanaa tms.

Laita ainekset ja 2 l vettä vuokaan, hauduta n. 150-200 asteisessa uunissa noin kaksi tuntia. Puuroon voit myös lisätä esim. öljyä, 1-2 valkosipulin kynttä (kuureina) yms.

Lihan lisään aina kypsennettyyn puuroon raakana, yleensä käytän naudan jauhelihaa, sikaa, naudanmahaa tms.




J.A.U. YRJÖLÄN ARTIKKELI

Kirjoittaja tunnetaan laajalti Suomen Kennelliiton ja Suomen Rottweileryhdistyksen entisenä puheenjohtajana sekä ulkomuototuomarina. Hän on julkaissut kirjan rottweilereista ja kirjoittaa säännöllisesti koiralehtiin.

Kotiruokaa, teollisuuden valmisrehuja vai molempia?

Viisas toteamus jo vuosisatojen takaa, "Olet sitä mitä syöt", pätee myös koiriimme. Nykyaikana koiramme elävät entistä läheisemmässä yhteydessä ihmisten kanssa. Elinympäristömme on entisestään kaupunkilaistunut. Koiriemme elinympäristö on lyhyessä ajassa kokenut suuria muutoksia. Muutokset koskevat myös koirien ruokaa. Samanaikaisesti ovat myös koirien kasvuhäiriöt yleistyneet. Jos kasvuhäiriot eivät olisi niin yleisiä ja lähes kaikkia koiriamme koskevia, rotuihin katsomatta, voisin yhtyä niihin joiden mielestä kysymyksessä ovat harjoitetussa rotukoirasiitoksessa tehdyt virheet, joiden seurauksena nämä "periytyvinä" sairauksina pidetyt viat ovat yleistyneet. Taipumukset kasvuhäiriöihin voivat kyllä olla perinnöllisiä, näkyyhän selvästi tilastoissa, että suuri- ja jättikokoisilla koirilla koko periytyy ja samoin alttius lonkkanivelien kasvuhäiriövikaan!

Jo viisikymmentä vuotta rottweilereita omistaneena ja kasvattaneena, aktiivisena kynologian harrastajana sekä elintarvikkeiden valmistukseen ja ravinto-oppiin ammattini ansiosta perehtyneenä olen itse tullut vuosi vuodelta vakuuttuneemmaksi siitä, että koirien kasvuhäiriöiden estämisessä on niiden ravitsemuksella tärkeämpi ja tuloksia tuottavampi merkitys kuin esimerkiksi röntgenologisiin tutkimuksiin perustuvilla siitoskäyttörajoituksilla.

Ne useat kymmenet miljoonat markat, joita on uhrattu esimerkiksi lonkkavikaa koskeviin tutkimuksiin ja näistä aiheutuviin kuluihin koirien siitoksessa olisivat tuottaneet varmasti paremman ja hyödyttävämmän tuloksen, jos ne olisi kohdistettu täysimääräisesti koirien oikean ravitsemuksen tutkimukseen ja koiranomistajien koulutukseen koirien ruokkimisessa.

Koirien kotiruoka

Koirien kotiruoalla ei tarkoiteta mitä tahansa ruokaa jota kotona sattuu olemaan. Koirien kotiruoka on tarkoituksella koirille valmistettua. Se voi olla myös ihmisruokien tähteitä, jotka ovat koirille sopivia. Koirien kotiruoaksi mielletään myös niiden ruokintaa varten hankitut teurastuksen sivutuotteet, naudanmaha, muut elimet ja luut sekä kalat, munat jne. Nimikkeen alle kuuluvat oikeastaan kaikki muut paitsi koirien valmisrehut.

Mikä takaa kotiruoan terveellisyyden?

Kuinka ravitsevaa kotiruoka koirille on, riippuu niiden ruokkijan tietotaidosta. Tietoa sekä taitoa koirien ruokinnasta on saatu perinnetietona kotoa, jos siellä oli koiria. Tai tieto ja taito on opiskeltua ja perustuu tutkittuun tietoon. Tieto ja taito on voitu myös oppia kantapään kautta, yrityksen ja erehdyksen opettamana. Ruokkimistaitoihin kuuluu erityisesti kyky nähdä kuinka menee. On osattava tarkkailla koiraa ja nähtävä voiko koira hyvin saamallaan ravinnolla.

Olisiko jotakin tehtävissä?

Kenneljärjestöt järjestävät runsaasti erilaisia kynologisia kursseja, joilla perehdytään rotukoiriin. Kurssit liittyvät kasvattamiseen, kouluttamiseen, kilpailuihin ja näyttelyihin sekä terveydenhoitoon. Jokainen koiranomistaja joutuu ruokkimaan koiransa päivittäin ja vastuuntuntoisena joutuu usein kysymään itseltään, ruokkiiko hän koiraansa oikein.

Tilanteen ollessa tällainen voisi olettaa kenneljärjestöjen pienimmistä suurimpiin järjestävän aktiivisesti neuvontaa ja syvempääkin koulutusta koiranomistajille paremman ruokinnan toteuttamiseksi. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Kursseja koiran ravitsemuksesta järjestetään hyvin harvoin ja ne ovat pääsääntöisesti koiranrehujen tuottajien ja myyjien järjestämiä, rehujen myyntiä edistäviä tilaisuuksia. Kurssit tavoittavat vain murto-osan koiren ruokkijoista. Ollaksemme avarakatseisia täytyisi ruokintavalistuksen yltää myös kenneljärjestöjen ulkopuolelle ja sen piiriin olisi saatava kaikki koirienomistajat.

Meidän ihmisten omaa ravitsemusta tarkasteltaessa ei sekään ole parhaalla mahdollisella tavalla toteutunut, eikä hyvä ravitsemustaito vallitse läheskään jokaisessa kodissa. Syy ei ole taloudellinen. Kysymys on tietotaidon puutteesta ja vääristä asenteista. Meitä on opetettu ja valistettu, että meidän tulisi välttää liikaa rasvaa, sokeria ja suolaa. Meidän ruokamme täytyisi koostua suurimmalta osaltaan viljatuotteista ja juuresten, vihannesten sekä hedelmien osuutta pitäisi suhteellisesti lisätä. Kuinka tätä sitten toteutetaan! Poistetaan makkaroista rasva, vähennetään levitteiden rasvapitoisuutta, muutetaan juomien sokeri tekomakeutusaineiksi jne. Eli parannellaan niitä ruokatavaroita, joita meidän tulisi syödä vähemmän, jotta voisimme syödä niitä edelleen tarvitsematta siirtyä vilja- ja kasvislinjalle! Tämän ohessa on siirrytty popsimaan hinnaltaan arvokkaita luontaistuotekauppojen ravintolisiä. Kaikki tämä on vaikuttanut lisäksi niin, että monet herkut, joita saisimme kohtuudella nauttia, on pilattu tekemällä niistä vähemmän maukkaita kevytversioita. Herää myös kysymys, miksi hollantilaisilla on vuoden verran korkeampi keskimääräinen elinikä kuin meillä puhdasta ruokaa nauttivilla suomalaisilla.

Ihmisiä opetetaan kouluissa aivan ruohonjuuritasolta lähtien lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Lisäksi saamme opetusta liikunnassa ja taideaineissa, vieraissa kielissä jne. Tämä opettamisemme jatkuu korkeakouluihin ja yliopistoihin asti. Korkeammalla opetuksen asteella saamme opetusta myos ravitsemustieteissa. Korkeakoulu- ja yliopistotasoista ravintotiedeopetusta vaille jääneet tietävät ravitsemuksesta liian vähän. Tallaiseen tulokseen tulee, kun tarkkailee ihmisten syömisiä hieman syvällisemmin. Kokonaistilanteen ollessa tällainen on hyvin vaikeata saavuttaa edes tyydyttäviä tuloksia koirien ruokinnassa, erityisesti kotiruoalla. Marttaliitto on tehnyt vuosikymmeniä arvokasta työtä Suomessa ihmisten kotiruoan parantamiseksi. Erityisesti ruoan ravitsemusta ja terveellisyyttä ajatellen on Marttojen neuvontatyö tuottanut myös tuloksia, josta osa saattaa säteillä myös perheessä asuvien koirien hyväksi. Koirien suuri lukumäärä ja sijoittuminen hyvin monenlaisiin koteihin edellyttäisi myös vapaaehtoisen ja riippumattoman neuvontajärjestön perustamista, vapaaehtoista valistustyötä tekemään koirien ja myös kissojen ruokinnan järkeistämiseksi ja parantamiseksi.

Koirien hyvän ruokinnan toteuttamisessa ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. Asia on nähtävä siten, että on olemassa useita hyviä malleja. Koiranrehujen valmistajat, koiranruokien kauppiaat ja me koiranomistajat olemme kaikki samassa veneessa. Pintapuolisesti tarkasteltuna saattaa näyttää, etteivät etumme ole yhteneväisiä. Näin ei ole. Hyvin toteutettu ja toteutuva koirien ravitsemus on meidän yhteinen etumme. Tämän yhteisen edun vuoksi meitä pitäisi yhdistää jonkinlainen koirien hyvää ravitsemusta edesauttava "Marttaliitto".

Kotiruokaa, valmisrehuja vai kumpaakin?

Kotiruoka ja valmiit teollisuuden rehut eivät ole joko-tai-vaihtoehtoja. Molempien hyvät ominaisuudet ja heikkoudet voidaan esittää. Todellisuudessa sekaruoan käyttö lienee mielekkäin ruokintavaihtoehto. Ne, jotka vannovat yksinomaan toisen nimeen ja kieltävät sekaruokinnan, ovat oikeassa määrätyin edellytyksin, mutta kokonaisuutta ajatellen he ovat mielipiteineen epärealistisia ja myös lyhytnäköisiä.Ravintoaineiden vaikutukset tiedetään, joskin uuttakin tietoa tulee jatkuvasti. Koirien elinympäristö on realiteetti, ja siinä tapahtuu muutoksia. Koirat ovat koiria, ne eivät muuksi muutu.

Koirien ruoka koostuu ravintoaineista. Kasveja lannoitettaessa puhutaan ravinteista.

Hiilihydraatit: sokerit, tärkkelykset ja kuidut.
Valkuaisaineet eli proteiinit: aminohapoista muodostuneita eläin- ja kasvivalkuaisaineita.
Rasvat: sisältävät tyydyttyneitä, tyydyttymättömiä ja monityydyttymättömiä rasvahappoja. Rasvat ovat kiinteitä tai juoksevia, eläin- tai kasvirasvoja.
Vitamiinit: rasva- tai vesiliukoisia.
Kivennäisaineet: lukumäärältään suuri ryhmä. Ne jaetaan tarpeellisten määrien perusteella enemmän tarvittaviin makrokivennäisaineisiin tai vähemmän tarvittaviin mikrokivennäisaineisiin eli hivenaineisiin.
Vesi: kivennäisaineita runsaammin sisältävää kovaa vettä tai kivennäisistä köyhää pehmeää, tavallisesti ns. pintavettä. Vesi liuottaa ja kuljettaa ravintoaineita ja toimii ruumiinlämmön säätelijänä.
Bakteerit ja entsyymit: Ovat ruoansulatuksessa hyödyllisiä ja välttämättömiä tai haitallisia.

Ravintoaineista koostuva ravinto ylläpitää solujen kasvua ja elämää. Valkuaisaineita, vitamiineja ja kivennäisaineita kutsutaankin erityisiksi kasvu- ja suojaravintoaineiksi. Ravinto tuottaa myös energiaa elintoimintojen ja ruumiinlämmön ylläpitämiseksi.

Energiaa tarvitaan runsaammin liikuttaessa ja elettäessä kylmässä. Energiaa mitataan kaloreina ja jouleina. Liika energia varastoituu kehoon ja näkyy lihomisena. Energianpuute näkyy laihtumisena. Eniten energiaa tuottaa rasva.

Tasaveroisia energian antajia keskenään ovat valkuaisaineet ja hiilihydraatit. Valkuaisainepitoinen ruoka on aina kalliimpaa kuin hiilihydraattipitoinen. Valkuaisaineet eivät ole energiantuottajina parempia, ne rasittavat elimistöä enemmän knin hiilihydraatit tai rasvat. Koiran pitäisi saada tarvitsemansa energia rasvasta tai hiilihydraateista. Runsas rasvan syönti ei sovi ihmisille, mutta koirat voivat käyttää rasvaa lähes koko energiatarpeensa tyydyttämiseen. Välttämättömätkin ravintoaineet liikaa nautittuina ovat myrkyllisiä eli "määrä tekee myrkyn". Lisäravintoaineiden holtiton käyttö ei ole em. syistä suotavaa.

Elinympäristömme ei voi muuttua ilman seurauksia Ikäni vuoksi voin helposti siirtyä muistoissani tuonne 60 vuoden taakse ja todeta, että elinympäristömme on kokenut lähes täydellisen mullistuksen. Haluan tässä yhteydessä mainita muutamia havaintoja, joilla lienee merkitystä.Yleishygieniassa on tapahtunut suuri muutos. Ulkokäymälät ovat nykyään harvinaisia ja tunkiot ovat lähes kadonneet. Kaikki elintarvikkeet myydään pakattuina. Koirat eivät pääse vapaasti juoksentelernaan kaupunkien ja kylien pihoilla ja teillä. Juomme lähes kaikki vesilaitosten puhdistamaa vettä. Peseytymistä harrastetaan useammin kuin ennen. Pesuaineina oli ennen saippua ja lipeakivi. Nykyisin pesuainevalikeima on monipuolinen ja aineet ovat antiseptisiä, bakteerien kasvua estäviä tai niitä tuhoavia. Aikaisemmin vain lysoli oli desinfiointiaine. Lapset sairastivat yleisesti hinkuyskää,vesi-, tuhka- ja tulirokkoa sekä sikotautia. Yliherkkyyssairautena tunnettiin ainoastaan maitorupi. Allergioista ei kansan keskuudessa puhuttu. Vuonna 1952 palvelin asevelvollisena Riihimäellä, erillisessä viestirykmentissa, jossa meitä asevelvollisia oli paljon. En kuullut kenenkään valittavan allergisuutta. Meidät rokotettiin jonossa, kyselemättä olisiko joku ollut yliherkkä jollekin. Söimme kaikki samaa ruokaa ja joimme isot lasilliset maitoa. Maito tosin ei ollut monipuolisesti käsiteltyä, homogenisoitua ja "sinistä". Kukaan ei oireillut syömänsä ruoan vuoksi, ainoa oire oli nopeasti palaava nälkä joka johdatteli meidät sotilaskotiin pullan syöntiin ja maidon juontiin. Nykyisin niin yleistynyt allergia ei rajoittanut elämistämme. Erilaisten bakteerien liikuttamisesta ulottuvillemme tunkioilta ja ulkokäymälöistä huolehtivat kärpäset, joita oli asunnoissa nykyistä runsaammin. Kärpäsiä torjuttiin kärpäslätkillä ja erityisillä liimapapereilla, joita roikkui lähes jokaisen keittiön katosta. Jääkaappeja oli vain varakkaimmilla ja pakastimia ei ollut heilläkään. Olen jo kymmenen vuoden ajan viettänyt kesiäni Turkissa. Hygienia on siellä toteutunut Suomea huonommin. Lähes jokainen suomalainen lomailija sairastuu Turkin lomallaan ripuliin. Turkkilaiset kutsuvat tätä turistiripuliksi, sitä kun ei juuri paikallisilla asukkailla esiinny. Minuakin ripuli vaani pari vuotta, mutta nykyisin olen luonnonmenetelmällä rokottunut ja voin syödä vapaasti kaikkea mitä turkkilaisetkin sairastumatta. Minun lienee turha mainita, että turkkilaiset eivät kärsi allergioista. Turkkilaisten koiratkin rapsuttelevat täiden ja kirppujen vuoksi, mutta eivät allergian takia. Turkkilaisista koirista vain aniharvat saavat loishäätöiä ja rokotuksia. Meillä ihmisillä kuten koirillammekin on immuunijärjestelmä. Elimistöömme hyökkäävät bakteerit ja muut pieneliöt kohtaavat immuuniärjestelmämme, joka ryhtyy torjumaan hyökkääjiä.

Immuunijärjestelmämme on vahva, mutta tässäkin olemme yksilöitä. Toisilla järjestelmä on vahvempi kuin toisilla. Tämähän selittää jo sen, miksi kaikki eivät sairastu vaikka saavatkin tartunnan. Jos immuunijärjestelmämme joutuu työttömäksi, ja jos se vielä sattuu olemaan tavallista taisteluhaluisempaa laatua eli vahva, voi se alkaa torjua vääriä kohteita, joita kehoomme tulee. Tällainen saattaa olla esimerkiksi vehnässä esiintyvä valkuaisaine. Tällöin puhumme ruoka-allergiasta ja allergisuudesta vehnälle. Allergisuus esiintyy myös ihottumana tai hengityselimissä. Ihmiset ja koirat allergisoituvat eli muuttuvat yliherkiksi useille aineille. Näitä aineita on kartoitettu ja sen perusteella voidaan osoittaa, että jotkut aineet aiheuttavat allergiaa yleisemmin kuin toiset. Vehnä, kananmunat, kalat tai koirat eivät ole syyllisiä allergioillemme, niistä vain tulee syntipukkeja, syistä joista edellä olen kertonut. Myös ihminen voi laukaista koirassa allergian, jolloin siitä tulee vuorostaan ihmisallerginen! Näkemykseni mukaan koirat kärsivät allergioista juuri samoista syistä kuin me ihmisetkin. Puhjennut allergia on todellinen sairaus enkä missään tapauksessa kyseenalaista sitä vakavana sairautena. Olen vain pyrkinyt tuomaan oman mielipiteeni esiin syistä, miksi allergisoidumme.

Koirat ovat perimältään raadonsyöjiä

Koirien villi alkuperä on sama kuin sudella ja niillä on ravinnon ruhteen samankaltaiset vaatimukset kuin susilla ja ketuilla. Koira on alkuperältään raadonsyöjä. Koirilla onkin mahtava immuunijärjestelmä niiden ruoka-aineissa esiintyviä pieneliöitä eli mikrobeja kohtaan. Sudet, ketut ja useimmat koirat saattavat nauttia pitkällekin mätänemistilassa olevaa eläinperäistä ruokaa mitenkään sairastumatta. Tällainen olisi meille ihmisille suorastaan hengenvaarallista.

Ennen vapaina juoksentelevat koirat hautasivat syömättä jääneet luut maahan ja kaivoivat ne sieltä myöhemmin ylös, syöden luut hyvällä ruokahalulla. Näinhän koirat tekevät nykyisinkin, mutta vain liian harvoilla koirilla on siihen mahdollisuus. Haudatut ja ylöskaivetut luut haisivat mädäntyneelle ja niissä oli usein myös toukkia. Luut ravisteltiin puhtaaksi kaikesta irtoavasta ja syötiin toukista välittämättä, hajuun tyytyväisinä. Syömmehän me ihmisetkin juustoja, joiden haju on tottumattomien mielestä hyvin kyseenalainen.Kun tällainen eläin kuten koira joutuu syömään vain "puhdasta" ruokaa, rehuja, joista pieneliöstö on eliminoitu kuumentamalla, ei ole lainkaan ihme, jos se alkaa oireilla allergisesti. Allergian syynä eivät tällöin ole rehun valmistusainekset, vaan se mitä olen jo edellä yrittänyt selittää.

Kun mainitsin raadonsyöjien kyvystä nauttia pitkällekin pilaantunutta eläinperäistä ravintoa en tarkoittanut, että kaikki pilaantunut olisi koirille sopivaa ruokaa. Homehtuneet kasviperäiset ja eri tavoin pilaantuneet kestosäilykkeet saattavat olla koirillekin tappavan vaarallisia.

Villeiltä esivanhemmilta perittyä kykyä nauttia pilaantunutta raakaa lihaa ei voida pitää kaikkien rotukoirien kohdalla hyvin säilyneenä ominaisuutena. Siperianhuskyt ja pekingeesit lienevät eräänlaisia ääripäitä tässä asiassa. Huskyt voivat ilmeisen hyvin nauttia raatoja, kun taas pekingeesit eivät niinkään. Pekingeesit taas tulevat paremmin toimeen ihmisten ruoalla kuin huskyt. Hyppäys takaisin luontoon on huskyilla lyhyt, mutta tuhansia vuosia ihmisten kanssa tiiviissä symbioosissa eläneellä pekingeesillä pitkä.

Pääsääntöisesti lihaa syövät eläimet syövät kasvisravintoa nauttivia eläimiä

Ruohoa ravinnokseen nauttivilla eläimillä on kaikkein tehokkain ja kehittynein ruoansulatuselimistö. Ruoansulatuskanava on pitkä ja tehokas, sen toimintaa edistää monipuolinen ja runsas ruoansulatuksessa tarpeellinen mikrobisto. Kasvisruokaa ravinnokseen nauttivat eläimet ovatkin edellytyksenä sille, että lihaa syöviä eläimiä on voinut kehittyä. Lihansyöjien elimistö ei kykene käyttämään kasvisravintoa elämiseensä. Edellisestä johtuu se, että ne saalistavat ruoakseen kasvisyöjiä. Tällaisesta saaliista ne saavat itselleen myös tarpeellisen määrän kasvissyöjien sisuksissa olevaa mikrobipitoista ruoansulatuselimistöä sekä osittain sulanutta kasvisperäista ruokaa. Täma takaa lihaa syovien eläinten rnoasulatuksen hyvän toimivuuden.

Lihansyöjien jälkeläiset vaativia

Lihaa syövien eläinten kasvuikäiset jälkeläiset, kuten koiranpennut, ovat hyvin vaativia voidakseen kehittyä hyvin ilman kasvuhäiriöitä. Erityisesti koiranpennut syövät hyvin hanakasti kasvissyöjien ruoansulatuselimistöä, esimerkiksi naudan mahaa. Alkukantaisissa olosuhteissa, jolloin ihminen ei huolehdi pentujen ruokkimisesta, ne saavat aluksi ruokansa siten, että emo oksentaa niille mahansa sisällön. Näin ruokitut pennut saavat samalla riittävän ruoansulatusmikrobiston ja ne kykenevät käyttämään hyödykseen ruoastaan kaikki tarpeelliset ravintoaineet. Näin myös sudet ja ketut villissä luonnossa menettelevät, eivätkä niiden pentuja uhkaa kasvuhäiriöt siinä määrin kuin kotikoiriamme, joita ruokimme nykyisin pääasiassa valmisrehuilla.

Jos pennut ja aikuisetkin koirat kärsivat ruoansulatusbakteerien puutteesta, ne kompensoivat asiaa syömällä kasvinsyöjäeläinten ulosteita. Omia rottweilereitani seuranneena tiedän, että erityisen maistuvia ovat jänisten papanat ja jäätynyt hevosenlanta. Kasvissyöjien ulosteissa on runsaasti ruoansulatusmikrobistoa sekä muita tärkeitä ravintoaineita, kuten vitamiineja ja kivennäisaineita sekä kuitua. Pahimmassa tapauksessa pennut alkavat syödä myös omia ulosteitaan. Jos ruoasulatuselirnistön pieneliöstö on puutteelinen, siitä seuraa huono ruoansulatus ja altistuminen kasvuhäiriöille. Kyky selviytyä vähemmällä ja ehkä yksipuolisemmalla ruoansulatusmikrobistolla lienee periytyvää ja syynä siihen, etteivät kasvuhäiriöt sittenkään vaivaa jokaista koiraa. Ehkä se on vastaus myös siihen, miksi lonkkavikaa on alettu pitää perinnöllisenä vikana. Ei ole selvitetty, mikä osuus ravinnon C-vitamiinipitoisuudella on ruoansulatusmikrobiston hyvinvoinnissa.

Häiriintyneessä ruoansulatuksessa esiintyy runsasta kaasunmuodostusta, uloste on löysää ja pahanhajuista. Koirat pyrkivät puhdistamaan ruoansulatuselimistöään ruohonsyönnillä. Näin ne volvat oksentaa mahansa tyhjäksi, tai ainakin huonosti sulava massa liikkuu nopeammin ja poistuu myös nopeammin. Koirilla on todennäköisesti tällöin myös vatsakipuja. Hyvin vaikeissa tapauksissa koirat syovät sukkia, sukkahousuja, kiviä jne.

Koirien hyvän ruoansulatuksen merkki on kiinteä makkaramainen uloste, jota ulostaessaan koira joutuu hieman ponnistelemaan. Tällöin koiran anaalirauhasneste purkautuu myös hyvin ulos ja jättää hyvän reviirimerkinnän. Jos anaalirauhaset eivät tyhjene, seuraa herkästi niiden tulehtuminen. Löysä, puurornainen uloste kertoo sopimattomasta ravinnosta ja ruoansulatushäiriöstä.

Ovatko luut koirien ruokaa?

Kaikki koirat kaluavat mielellään luita ja mikäli pystyvät, myös syövät niitä. Me ihmiset kuulumme kädellisiin ja käsillä tekeminen viihdyttää meitä. Käsityöläisiä, joiden käsityö on myös luovaa, pidetään yleisesti onnellisina ihmisinä. Jos hermostumme tai olemme levottomia, oireilemme käsillämme, naputtelemme sormillamme pöydän pintaa tms. Jostakin suutahtanut perheen emäntä rupeaa purkamaan henkistä häiriötään ryhtymällä siivoamaan tai tekemään käsillä olevaa neuletyötä. Luiden kaluaminen on koirien kohdalla samanlaista terapeuttista puuhailua. Koiran täytyy saada purkaa itseään "nenätyöllä" tai pureksimalla. Luut koirien ruokinnassa tunnetaan kaikkialla maailmassa. Luita tarjotaan yleisesti koirille kaluttavaksi ja syötäväksi. Jos koiralla on taipumus vahtia ruokaansa, se ilmenee yleensä ensiksi luun vahtimisena. Kun mainitsen luut koirien ruokavalioon kuuluvina, pyydän ehdottomasti muistamaan sen, minkä edellä kerroin siperianhuskyista ja pekingeeseistä. Luita syöneiden koirien on saatava runsaasti liikuntaa ja on parempi, että ne syövät luita tyhjään mahaansa. Luut ja liha sopivat paremmin samalle aterialle kuin luut ja puuro tai kuivarehu. Luiden syönti kovettaa koirien ulostetta ja helpottaa myös anaalirauhasnesteen purkautumista.Luut pitäisi syödä aina raakoina, ei kypsytettyinä. Vasikan rustot ja rustoiset luut ovat parhaita. Sian luut, aikuisen kanan ja lampaan luut ovat kovempia, säröilevämpiä ja siten jopa vaarallisia.

Sudet ja ketut syövät myös luita, mutta villieläiminä ne eivät saa niitä perattuina puhtaina luina. Tässä piileekin eräs tärkeä asia, joka on huomioitava luita koirille tarjottaessa. Villit sudet syövät lintujen, jänisten, peurojen ja myös lampaiden luita, jos saavat lampaan saaliikseen. Luita syödessään ne syövät myös sulkia, untuvia, karvoja ja villaa. Nämä ruoansulatuksessa sulamattomat aineosat suojelevat suolistoa teräviltä luiden osilta. Suolistossa ne ikään kuin paketoivat terävät sulamatta jääneet luut. Sudennälkäisyys ja suuri liikunnan määrä edistää ruoansulatusta ja mahdollistaa hyvin luiden syönnin. Jos koirille ei tarjota raakoja eläinten luita, on niille syytä tarjota ainakin eläinten nahkoista valmistettuja puruluita jo psyykkisistä syistä. Luiden kaluaminen puhdistaa hampaita ja poistaa hammaskiveä. Kaluaminen vahvistaa myös hampaita ja puremalihaksia. Edellä jo todettiin, että suu on koiralle kuin kädet ihmiselle.

Luoja ei luonut koiria syömään kypsää ruokaa

Koira tarvitsee ns. elävää ravintoa. Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että ravinnossa on oltava siihen kuuluva silmin näkymätön pieneliöstö elävänä mukana. Raa'an ruokatavaran nopeasti alkava pilaantuminen todistaa tällaisen pieneliöstön olemassaolon. Keitettäessä ja paistettaessa pieneliöstö tuhoutuu.

Kaikki eläinperäinen ruoka pitäisi syöttää koirille raakana. Tämä ei ole kuitenkaan kaikkien koiranomistajien mahdollisuuksien ulottuvilla, mutta tällaiseen pitäisi ehdottomasti pyrkiä. Raaka liha on koirille yhtä lailla terveellistä kuin raa'at salaatit meille ihmisille. Koiria ruokittaessa ei sen sijaan kannata siirtyä raakojen kasvisruokien käyttöön. Tällaiseen ei koirien ruoansulatusjärjestelmää ole luotu, eikä se kykene käyttämään raakaa kasvisruokaa kuin osittain ravinnokseen. Paljon puhutaan kanamunanvalkuaisen avidiinista, joka ehkäisee biotiinin imetymistä. Asia on varmasti totta, mutta koirien ruokintaa kokonaisuudessaan tarkasteltaessa ns. nippelitietoa. On parempi noudattaa sääntöä, että kananmunat syötetään raakoina, jopa kuorineen, ja porkkanat kypsennettyinä. Eiväthän sudet ja ketutkaan linnun munia keittele kun niitä syövät. Kasvisperäinen ruoka taas tulee parhaiten hyödynnetyksi koirien ravitsemuksessa, kun se keitetään kypsäksi ja soseutetaan hienoksi.Omasta kokemuksestani voin sanoa, että normaalia elämää viettävät kotikoirat voivat parhaiten, kun niitä ruokitean sekaruoalla, joka koostuu eläin- ja kasviperäisistä aineista.

Koirien ruokinnasta kerrottiin jo antiikin kirjoituksissa

Oikeaoppinen koirien ruokinta on kiinnostanut ihmisiä jo kauan, ovathan koirat ihmisten ensimmäisiä ja niin ollen vanhimpia eläinseuralaisia, joita kotieläimiksi kutsumme. Latinalainen nimitys koirastamme on Canis Familiaris (perheen koira). Vaikka koiramme polveutuukin sudesta, ei siitä käytetä nimitystä kesyyntynyt koira, kuten on laita kissoista latinaksi puhuttaessa.Roornalainen oppinut ja kirjailija Marcus Terentius Varro, joka eli vuosina 116-27 eKr, kirjoitti runsaat 2000 vuotta sitten, ettei pitäisi hankkia koiraa, jota on ruokittu tähteillä ja teurastuksen ylijäämätuotteilla. Hän pelkäsi, että koirat jotka tottuvat latkimaan verta, alkaisivat vähitellen hyökätä myös elävien eläinten kimppuun. Myös vanha suomalainen uskomus, jota voidaan myös kansanviisaudeksi kutsua, kertoo, että koirista tulee vihaisia jos niille syötetään raakaa lihaa! Nykyisin tiedämme, ettei kumpikaan väittämä ja varoitus ole kirjaimellisesti totta. Jos koirat pääsevät vierestä usein seuraamaan eläimen teurastusta, saattavat ne ehkä helpommin ryhtyä siihen myös omatoimisesti. Tiedämmehän, että ajokoirien motivaatio ajaa jäniksiä voimistuu, jos ne saavat ajonsa päätteeksi syödä niille tarjotut jäniksen sisälmykset.

Koirien käyttäytyminen on hyvin riippuvaa niiden pentuaikaisesta leimautumisesta. Jos ne ovat hyvin leimautuneet kotieläimiin, kanoihin, kaniineihin, lampaisiin jne., ne eivät ole niille vaaraksi. Kotieläimiin leimautumattomat koirat ovat sen sijaan kotieläimille mahdollisesti vaarallisia, huolimatta siitä, onko niitä ruokittu raa'alla tai kypsällä lihalla.

Hyvä koiranruokkija osaa tarkkailla koiriaan

Koirien ruokkijan on osattava tarkkailla koiria ja huomattava ravitsemuksen aiheuttamat oireet. Kun ravitsemus on kohdallaan, on koira iloinen, elämänhaluinen ja kaikin puolin terveen oloinen. Yksinkertaisempaa on kertoa oireista, jotka johtuvat ruokintavirheistä. Sopimaton tai puutteellinen ravinto aiheuttavat enemmän tai vähemmän selkeitä oireita. Koirat oireilevat korvillaan, silmillään, ihollaan, karvapeitteellään ja ulosteillaan. Usein myös käyttäytyminen kertoo siitä, ettei kaikki ole aivan kohdallaan. Esimerkiksi eturaajojen nuoleminen, jos se on normaalia runsaampaa, kertoo, ettei kaikki ole hyvin. Vaivan ei kuitenkaan tarvitse olla eturaajoissa. Pään ravistelu ja korvien raapiminen kertovat, että korvissa tai hampaissa on jotakin vialla. Lähemmässä tarkastelussa voi havaita korvissa lievää punoitusta. Vaikeammissa tapauksissa korvat ovat punoituksen ohella myös hyvin likaiset. Jos tilanteen annetaan jatkua, korvat todella tulehtuvat ja vaativat lääkehoitoa. On itsestään selvää, että korvat tulehtuvat bakteerien, korviin pesiytyvän sienen tai korvissa esiintyvien loisten vuoksi. Kaikki edellä mainitut saattavat olla korvatulehduksen ensisijaisia syyllisiä. Toisaalta myös tiedämme, että esimerkiksi allergian vuoksi ärsyyntynyt korvien iho on alttiinpi edellä lueteltujen tekijöiden hyökkäyksille kuin täysin terve iho. Korvien oireilu on usein koiralle sopimattoman tai pitkään jatkuneen puutteellisen ravinnon seurausta. A-vitamiinin ja tarpeellisten rasvahappojen puute voi näkyä korvissa ja silmissä. Maito ja siitä tehdyt valmisteet aiheuttavat usein yliherkkyyttä joka näkyy korvien punoituksena. Tuore pastöroitu ja homogenisoitu maito on haitallisin ja piimät vähemmän haitallisia. Silmissä voi samasta syystä ilmetä lievää tulehdusta, silmät eivät ole kirkkaat ja ne rähmivät. Silmäluomet tulevat vähitellen karvattomiksi, mikä mustilla koirilla nakyy harmahtavina silmänympäryksinä. Karvattomuus voi olla myös oire sinkin puutteesta. Korva- ja silmätulehdukset on hoidettava eläinlääkärin määräämillä lääkkeillä. Jos ne kuitenkin ovat perustaltaan sekundäärisiä eli sivuoireita, olisi ne aiheuttava perussyy hoidettava kuntoon lääkehoidon ohessa.

Porkkana-punapaprikasose saattaa auttaa

Kymmenkunta porkkanaa ja pari punaista paprikaa keitetään kypsiksi ja soseutetaan esimerkiksi tehosekoittimella hienoksi soseeksi. Tätä sosetta annetaan päivittäin pari suurta ruokalusikallista rottweilerin kokoisille koirille. Porkkana-paprikasoseen ohessa on koirille annettava iso ruokalusikallinen auringonkukkaöljyä. Kuivarehuissa oleva rasva saattaa olla säilytysolosuhteista johtuen, rehuun lisätystä rasvojen härskiintymista estävästä antioksidantista huolimatta jo jossain määrin pilaantunutta. Pilaantunut rasva on epäterveellistä. Tuoreen auringonkukkaöljyn monityydyttämättömät rasvahapot edistävät porkkana-paprikasoseessa olevien vitaaliaineitten hyväksikäyttöä. Soseessa on A-vitamiinin esiastetta ja monipuolinen kivennäisainekoostumus. Siinä on myös hiukan C-vitamiinia ja punaiseen väriin liittyvää antioksidanttia. Yleensä jo parin viikon soseen syöttaminen alkaa näkyä koirissa parantuneena silmien kirkkautena, korvien puhdistumisena ja punoituksen vähenemisenä ja koirien yleiskunnon kohentumisena. Hyväkuntoisen koiran karvapeite on puhdas ja hyvan tuoksuinen, ellei karvanvaihto ole juuri meneillään. On hyvin yleistä, että ravitsemusvirheet ja -puutteet näkyvät koiran turkissa vasta pitemmän ajan kuluttua. Samoin on laita vaikeiden iho-oireiden synnyssä. Kun oireita esiintyy, on syy ruokinnassa siitä huolimatta, että ne voivat johtua allergiasta. Kiinteä ulostus kertoo hyvää, löysä uloste kertoo häiriöstä. Myös nikottelu on usein häiriintyneestä ruoansulatuksesta johtuvaa. Nikottelu on kuitenkin hyvin akuutti oire muihin oireisiin verrattuna eikä niin vakavaa. Jatkuvasti esiintyvä runsas ruohon syönti on syytä ottaa vakavasti ja pyrkiä muuttamaan koiran ruokavaliota sopivammaksi.

Koirien elinolosuhteet eivät kuulu suoranaisesti niiden ruokintaa käsittelevään yhteyteen. Muutama sana lienee kuitenkin paikallaan. Kuiva ja lämmin huoneilma sopii koirille vielä huonommin kuin meille ihmisille. Koirat viihtyvät meitä paremmin ulkoilmassa sekä meitä viileämmässä. Kuiva huoneilma ärsyttää erityisesti koirien silmiä ja on usein myös huonon karvapeitteen takana. Kuivasta huoneilmasta aiheutuvat oireet esiintyvat voittopuolisesti talvikaudella. Oireet eivät silloin johdu ruokinnasta vaan elinolosuhteista, joihin ei voi ruokintaa muuttamalla tai parantamalla vaikuttaa.

Yrjölän puuro on yksi vaihtoehto

Jo perinnetieto kertoo koiria ruokitun viljasta tehdyllä puurolla. Sen lisäksi niille annettiin teurastuksen sivutuotteita, sisälmyksiä ja luita. Viljapohjaisen puuron vahmistaminen koirille on ollut ja on edelleenkin yleistä. Näin on koko maailmassa. Vieraillessani Keski-Anatoliassa lammaspaimenten luona kangal-rotuisiin paimenten koiriin tutustumassa totesin, että koirien perusruoka oli ohrajauhosta valmistettu puuro. Viljat, joita koirille syötetään, vaihtelevat luonnollisesti sen mukaisesti, mitä missäkin maassa ja asuinalueella on parhaiten saatavissa. Viljojen valintaan vaikuttaa myös se, mikä niistä on todettu olevan koirille parhaiten sopivaa, maittavuuden, hinnan jne. puolesta.

Hyvän ravintorikkaan, terveellisen ja maistuvan leivän valmistus perustuu siihen, etta valmistusainekset ovat tuoreita, vasta jauhettuja ja kaikki valmistusvaiheet, kuten taikinan käyminen ja leivän paistuminen ovat pitkät. Näin valmistuu myös terveellisin puuro koirille. Jotta todella olisi mahdollisuus leipoa parasta mahdollista leipää, ovat suurleipomot rakentaneet oman myllyn leipomon yhteyteen. Näin taataan, että taikinaan saadaan vastajauhetut, paljon vitaaliaineita sisältävät jauhot. Amerikkalaiset sanovat, että aika on rahaa. Tämä pätee kaikessa yritystoiminnassa, jota leivän valmistaminenkin on. Aikaa säästyy, kun valmistusaikaa lyhennetään. Laadun kannalta tällainen on kuitenkin huono ratkaisu. Hyvä leivän laatu syntyy pitkän käymisajan ja matalammassa lämpötilassa tapahtuvan pitkäaikaisen paistumisen tuloksena. Leivästä tulee näin aromikkaampi maun ja tuoksun suhteen ja sen sulavuus paranee. Onkin suorastaan laadun aliarvioimista ja halveksuntaa, että kuluttajaviranomaiset suorittavat leipien kilohintojen vertailua. Hyvää ei saa koskaan halvalla. Yhtä älytöntä olisi kenkien kilohintojen vertailu.

Nimelläni tunnetun puuron valmistuksessa pätevät myös samat periaatteet kuin hyvän leivän valmistuksessa. Puuroon käytettyjen viljasuurimoiden eli ryynien olisi oltava tuoreita, juuri myllystä tulleita. Kokonainen suurimo säilyttää tuoreutensa paremmin kuin rikottu. Pitkä liotusaika ennen puuron kypsennystä tekee puurosta myös paremmin sulavaa. Liotessaan suurimot reagoivat keskenään ja ne heräävät. Fytaasientsyymi, joka hajottaa fytiiniä, ennättää toimia ja edistää viljoissa olevan kalsiumin parempaa imeytymistä ruoansulataksessa. Luonnollisesti pitkä liotus myös edistää suurimoiden kypsymistä. Tälläkin on merkitystä, kun käyttää puuroon kokonaisia suurimoita.

Suurimot saavat liota ennen paistumista 6-10 tuntia. Puuron voi keittää tai paistaa. Paistaminen on vähemmän työlästä. Uuni säädetään + 180 C asteen lämpöiseksi ja puuroa paistetaan vähintään 2 tuntia. Aito ja alkuperäinen puuron resepti on seuraava:

· 1 dl kokonaisia tattarisuurimoita
· 1 dl hirssisuurimoita (hersryynejä)
· 1 dl riisiä, mieluimmin tummaa
· 1 dl ohrasuurimoita (voivat olla myös rikottuja)
· noin 2 litraa vettä
· 5 g merisuolaa

Liotusvettä ei kaadeta pois, vaan se jätetään puurovedeksi. Suola lisätään vasta liotuksen jälkeen.

Kypsä puuro säilyy jääkaapissa noin viikon verran ja pakastettuna varsin kauan. Puuron voi pakastaa annospusseihin.

Tattari- ja hirssisuurimoiden korkeaksi hinnoiteltu hinta tekee puurosta hinnaltaan kalliin. Tässä olisikin jollekin kotimaan tattarinviljelijälle hyvä markkinointimahdollisuus, silla tattari kasvaa hyvin Suomessa. Puuroa voi rikastaa merilevällä, nokkosilla ja porkkanalla.

Puuron lisäksi koirat tarvitsevat eläinkunnasta saatavaa ruokaa. Perinteisesti on syötetty koirille naudanmahaa eli pötsiä. Erityisesti englantilaiset suurikokoisia koiria kasvattavat kennelit käyttävät naudanmahaa koiriensa ruokkimisessa. Mahat on hankittu suoraan teurastajilta ja ne on koiratarhassa ripustettu seinässä olevaan koukkuun, josta koirat ovat saaneet repiä niistä kappaleita syömisekseen. Meillä naudanmahaa saa pakastettuna karkeaksi jauhettuna suurimmista koiranruokien myyntiin erikoistuneista liikkeistä.

Omakohtaisesti olen kokenut naudanmahan soveltuvan erityisen hyvin rottweilereilleni. Tästä minulla on jo kymmenien vuosien kokemus. Myös kananmunat ovat hyviä proteiinilähteitä ja munan valkuaisaineilla on erinomainen sulavuus. Kirjolohta ja lohen perkeitä sekä silakoita olen syöttänyt rottweilereilleni raakoina ja todennut, että kala-ateria viikossa on erittäin terveellinen. Korkeampaan laatuluokkaan kuuluvaa kuivarehua kannattaa syöttää koirille kotiruoan ohessa. On tärkeätä opettaa nykyaikana koirista kaikkiruokaisia. Kuitenkin kaikkien ravintolisien, vitamiinien ja kivennäisaineitten holtittomasta syöttämisestä haluan erityisesti varoittaa. Kaikki liika on aina haitallista. Koirien monipuolinen normaaliruoka sisältää kaikkia koirien tarvitsemia ravintoaineita. Älkää myöskään juosko jokaisen saamanne ohjeen perässä. Olkaa mieluimmin konservatiivejä kuin radikaaleja. Asiat ovat niinkuin ne näyttävät, mutta kannattaa aina pohtia miksi ne ovat niin! "Olet sitä mitä syöt" on pätenyt jo antiikin ajoista lähtien ja pätee yhä.

Professori Saki Paatsama sanoi aina lonkkaviasta tarkalleen, että se on lonkkanivelien kasvuhäiriövika. Vika kehittyy siis koiran kasvukaudella eikä ole synnynnäinen, vaikka niinkin vikaa esitellään. Rokottamattomista koirista vain osa sairastuu penikkatautiin, vaikka kaikki saisivat tartunnan. Lähtökohta on kaikilla sama, mutta toiset selviävät. On kaukaa haettu ajatus, jos tässäkin syytettäisiin perintötekijöitä sairastumisesta.

/J.A.U.Yrjölä