KOIRARUNOJA


"Pienten koirien uudet omistajat ovat vakaasti päättäneet
olla lempeitä mutta lujia,
laatia kunnon nokkimisjärjestyksen, juurruttaa tottelevaisuuden.
Tehdä pennulle täysin selväksi, missä sen paikka on.
Siinä ne sitten ovat. Ruokakuppi. Kori. Huopa. Koiranpentu.
Keittiössä.
Innokkaat omistajat makaavat sängyssään, ovi kiinni
- kovettaen koiranpennun edessä sydämensä.
Koiranpennulta kuluu tunti pari - hyvällä tuurilla vain puoli tuntia -
nyyhkimiseen, vaikertamiseen, ulvomiseen, voihkimiseen, uikuttamiseen, raapimiseen, tömistelemiseen ja tavaroiden tyrkkimiseen.
Ja sitten se on kierähtänyt kerälle sänkyyn.
Vain täksi yöksi.
Tai seuraavaksi viideksitoista vuodeksi."

-Pam Brown-




KOIRAN RUKOUS

Kunnioitettu omistajani, kohtele minua lempeydellä, sillä kukaan ei ole sinulle kiitollisempi kuin minun uskollinen sydämeni.

Älä katkaise luonnettani kepillä, vaikka nuolisinkin kättäsi lyöntien välillä. Lempeytesi ja kärsivällisyytesi opettaa minua tekemään asioita paljon nopeammin ja tehokkaammin.

Puhu minulle usein, sillä sinun äänesi on minulle maailman tärkein ääni minkä koskaan olen kuullut, kuten varmasti olet myös huomannut hännän heilumisestani ja iloisesta haukustani kuullessani askeleesi.

Kun ilma on kylmä ja märkä, ota minut sisälle, sillä olen lemmikkisi, en enää villieläin, joka on tottunut kylmään ja märkään. En pyydä muuta kuin maata jalkojesi juuressa palvoen läheisyyttäsi. Vaikka sinulla ei olisi kotiakaan, mieluummin seuraisin sinua jään ja tuiskun läpi, kuin makaisin pehmeällä patjalla, olet jumalani ja minä uskollinen palvojasi.

Pidä kupissani aina puhdasta vettä, sillä vaikka osaan tulla luoksesi, en osaa kertoa janostani. Anna minulle terveellistä, hyvää ruokaa, jotta pysyn terveenä, voin leikkiä, juosta, kilpailla, metsästää ja toteuttaa käskyjäsi, seurata vierelläsi ja pysyä valppaana ja vahvana puolustamaan sinua hengelläni, kun sinä olet uhattuna.

Ja, hyvä valtiaani, jos jumala niin haluaa ja terveyteni minut jättää, älä hylkää minua vaan pidä minua sylissäsi, hyväile lempeillä käsilläsi väsynyttä palvelijaasi ja laita minut armeliaaseen ikuiseen lepoon. Ja minä lähden luottaen, - tietäen viimeiseen hengenvetooni saakka – kohtaloni olleen aina turvallinen sinun vallassasi.

Beth Norman Harris


Koira tulee illalla
kotiin.
Kun se kiertyy paikalleen
ja nukahtaa,
alkaa sen sydänlämpö levitä
huoneisiin.
Risto Rasa
Koira ei ole "melkein
inhimillinen", enkä tiedä
suurempaa loukkausta
koiraeläimiä kohtaan
kuin kuvata koiraa
sellaiseksi.
John Holmes

Olen tuntenut koiria,
varsinkin koiranpentuja,
jotka olivat henkisiltä
reaktioiltaan melkein
yhtä tyhmiä kuin ihmiset.
Robert Benchley
Koira on harvoin onnistunut
nostamaan ihmisen omalle
viisaudentasolleen, mutta
ihminen on usein pudottanut
koiran omalle tasolleen.
James Thurber
Jos koirat osaisivat puhua,
ehkä me saisimme havaita,
että niitten kanssa on
yhtä hankala tulla toimeen
kuin ihmisten kanssa.
Karel Capek
Koirat eivät ole
karvapeitteeseen
pynttäytyneitä ihmisiä,
ja jos kieltää
niitten luonnon,
tekee niille suurta vahinkoa.
Jeanne Schinto
Koulutettu tai ei,
se tulee aina olemaan
varsin omanlaisensa koira.
Carol Lea Benjamin
Koiratta on kuonoa
ja kahta luppakorvaa yksinäisempi.
Yö on toista hengitystä vajaa.
En pelkää – ikävöin.
Eeva Kilpi
OODI KOIRALLE

Koira kysyy minulta
enkä minä vastaa.
Se hypähtää, juoksee pitkin piennarta ja kysyy
sanattomasti
ja sen silmät
ovat kaksi kosteaa kysymystä, kaksi märkää
liekkiä jotka pyytävät vastausta
enkä minä vastaa,
en vastaa koska
en tiedä, en mahda mitään.

Avarilla vainioilla me kuljemme,
mies ja koira.

Lehdet hehkuvat
kuin joku
olisi suudellut niitä,
jokaista erikseen,
maasta kohoavat
kaikki appelsiinipuut
levittäen ilmoille
pienet planetaarionsa,
lehvistöjen yötaivaat,
ymmyrkäiset ja vihreät,
ja me kuljemme, mies ja koira,
nuuhkien maailmaa, apilaa kahistellen
Chilen vainioilla,
syyskuun kirkkaiden sormien lomissa.

Koira pysähtelee,
ajelee mehiläisiä,
hypähtää läikähtävään lätäkköön,
kuuntelee kaukaista kaukaisempia
koiranhaukkuja,
lirauttaa kiven juureen
ja tuo minulle kuononpäänsä,
tuo sen minulle kuin lahjan.
Siinä piilee sen hellä raikkaus,
sen kautta sen hellyys puhuu,
ja noin se kysyy
kahdella silmällään
miksi on päivä, miksi tulee yö,
miksei kevät
tuonut korissaan
mitään
harhaileville koirille
paitsi hyödyttömiä kukkia,
kukkia, kukkia ja kukkia.
Niin kyselee
koira
enkä minä vastaa.

Vaellamme,
mies ja koira joita yhdistää
vihreä aamu
ja mieltä kiihdyttävä tyhjä yksinäisyys
jossa vain me
olemme olemassa,
tämä kasteisen koiran
ja metsärunoilijan ykseys,
sillä lymyileviä lintuja
ja salaisia kukkia ei ole olemassa
kahdelle kaverukselle,
kahdelle metsästyskumppanille:
on vain viserrystrillejä ja tuoksua,
maailma jonka yö
on tislaillut kosteaksi,
vihreä tunneli ja sen päässä
niitty,
appelsiinintuoksuisen ilman humaus,
juuriston supina,
elämä joka kulkee jalan,
hengittää, kasvaa,
ja yliaikainen ystävyys,
onni
olla koira ja olla ihminen
yhtyneenä
yhdeksi eläimeksi
joka kulkee liikutellen
kuutta jalkaa
ja yhtä kasteenkosteaa
häntää.
Pablo Neruda


Kera koirani pitkään juttelin
minä, ennenkuin ammuin sen.
(Oli jäänyt se auton alle kai,
ja sen pää oli viallinen.)
Tai toisin sanoen: ma haastelin,
ja koira kuunteli vain,
se ei mielipidettään virkkanut,
ja niin yksin puhella sain.

"Sinä astuisit kohta taivaaseen,
jos olisit ihminen",
minä virkoin, "mutta ei sielua
ole ruumiissa eläimen.
Niin ainakin opetettu on,
ja kaipa se onkin niin.
Ei siis sitä vaaraa myöskään lie,
että joutuisit helvettiin."

"Olet elänyt kunnon koirana
ja oot hyvin tehnyt työs.
Tosin pentuna varastit paistini
ja sait rangaistukses myös.
Mut sitä mukaa kun viisastuit,
olit nöyrä ja nuhteeton.
Sinun ystävyytes uskollinen
mulle paljon merkinnyt on."

"Mitkä lienevät olleet riemusi,
ihan tarkkaan tunne en.
Mut varmasti nautit, kun kuljimme
me saloja samoillen.
Lyhyt elämäs sinulle tarjonnut
tosionnea paljon on.
Ja kaikesta olisit ansainnut
vähän paremman palkinnon."

"En pääse ma mielikuvasta,
vaikk' oletkin eläin vaan,
että sullakin on oma taivaasi,
kun eroat päältä maan.
Tänä iltana varmaan jo haukahdat
ja kaukana ajo käy,
johon saata en sinua seurata
ja joka ei tänne näy."

"Ovat silmäsi viisaat, kun kuuntelet,
kuten ymmärtäisit tään.
Et taitaisi taivasta tahtoa
sinä enää ensinkään.
Me vain, sinun herrasi, ihmiset,
joit' tuska ja katumus syö,
me pelkäämme täältä lähteä,
jos edess' on pelkkä yö."

"Näet, meillä ei vaellus olekaan,
kuten sinulla, nuhteeton.
Sinun puhtaiden silmies edessä
hyvin syntinen ihminen on."
- Minä silitin koirani päätä vain
ja sitten ma ammuin sen.
Ja monta viikkoa jälkeenpäin
olin hyvin surullinen.
Unto Kupiainen

 

Kissa seisoi luolansuulla.
"Luulen, että rakastan sinua" se sanoi.
"Minä sovitan sinut aikatauluuni."

Koira seisoi luolansuulla.
"Tiedän, että rakastan sinua", se sanoi.
"Ota elämäni, olemukseni ja kykyni ja
muovaa ne mieleisiksesi."
Helen Thomson

Jos olet koirasi mielestä maailman paras tyyppi, älä hanki toista mielipidettä.

-Jim Fiebig-

Rakkautta ei voi ostaa kuin koiranpennun muodossa.


-kirjoittaja tuntematon-

Rahalla saa kyllä koiran, mutta ei sen hännän heilutusta.

(Josh Billings)

Se, mitä olimme, olemme nyt. Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.

Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi.

Ole hiljaa. Sulje silmät. Hengitä. Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.


-kirjoittaja tuntematon-


Pikkuinen koira, joka on jätetty kaupan
ulkopuolelle, on suunniltaan tai
toivoton tai alistunut. Tai vain hiljaisen
murheellinen. Se vahtii ovea. Ja haltioituu
nähdessään Hänet - hyppii, kieppuu,
tuuppii kuonollaan, suukottaa,
heiluttaa kaikkea mitä voi heiluttaa.

Hän on vähän noloissaan moisesta hurmiosta
-mutta iloissaan tietäessään, että yksi taputus
saa sen maailman taas tolalleen.

Maya V. Patel